maanantai 31. elokuuta 2020

Uudet tuulet


Moikka! 


Tätä blogia on päivitetty viimeksi hurjan kauan aikaa sitten, kun rippikoulujen kuulumisien päivittely on siirtynyt instagramiin. Nyt on aika ottaa blogi takaisin haltuun. Täällä ei jatketa kuitenkaan enää vain ja ainoastaan riparien parissa, vaan luvassa on paljon muutakin!


Siis kuka ja mitä ja missä? 


Morot kaikille! Olen Nea. Seurakunnalla olen aloittanut isoskoulutuksen vuonna 2017. Isosena toimin edelleen aktiivisesti. Opiskelen tällä hetkellä Kiuruveden lukiossa abiturienttina. Harrastan viulun soittoa ja pyörin epäsäännöllisen säännöllisesti teatterilla. Lisäksi tykkään lenkkeillä ja liikuskella luonnossa.


Ihmisenä olen tutkivaista sorttia. Nautin haasteista ja uuden oppimisesta. Minusta parasta on, kun keksii uuden aktiviteetin jossa kehittää itseään ja onnistuu siinä. Siitä yhtenä hyvänä esimerkkinä on tämä blogi.


Tuntuu hirveän vaikelta höpötellä itsestään. Itsensä esittely tuntuu olevan yhtä hankalaa, kuin vastaaminen työhaastattelussa siihen “miksi meidän tulisi valita juuri sinut” kysymykseen. 


Luonteeltani olen puhelias, jäätelökioskilla valitsen aina vaniljapehmiksen, kengän kokoni on jotan välillä 36-38 ja lempipuuni on koivu. Olen koiraihminen, suurin haaveeni tällä hetkellä on valmistuminen ja “isona” haluaisin omistaa oman traktorin. Lenkin jälkeen unohdan usein venytellä ja parasta maailmassa ovat hyvät ystävät. 


Niin. Tästä tämä nyt sitten lähtee; toivottavasti hyvin. Postaukset tulevat käsittelemmän maailmaa ja seurakuntaa nuoren näkökulmasta. Haluaisin näillä päivittelyillä tuoda tietoa kirkosta nuorille ja nuorista tietoa kirkolle. Millaista siis on olla mukana kirkon toiminnassa ja miksi joku ylipäätänsä haluaa osallistua “jeesusteluun”. Entä miten minä omasta näkökulmastani koen vaikkapa kirkon toiminnan maailmalla tai tulkitsen sunnuntain saarnan? 


Lasken itseni aktiiviseksi toimijaksi isostoiminnan puolella ja sitä kautta Kiuruveden seurakunta näyttelee elämässäni ehkä keskikokoista roolia. Aktiivisuudestani huolimatta en ole himouskovainen. Koen oman uskonnollisen suuntaukseni olevan enemmänkin agnostinen. Haluankin nostaa esille myös tätä puolta: saan ja voin olla mukana seurakunnan toiminnassa, hyväksyttynä ja tasavertaisena, vaikkei uskonto olekaan se syy miksi koen kirkon tällä hetkellä itselleni tärkeäksi. Se jos mikä on hienoa.  (Voin silti luvata, että raamatunpätkiltä sun muilta mietelauseilta ette voi tästä huolimatta välttyä, kun pohdiskelen menemään.) 


Odotan itse innolla, millaisen vastaanoton tämä blogi saa. Samalla se myös vähän jännittää. On hirveän outoa kokeilla tällaista aluevaltausta ja uudistaa vanhaa.


Tämä olkoon nyt esittäytyminen: moi sinulle lukija. Toivottavasti olet jo viihtynyt tämän tekstin parissa. Toivottavasti palaat myös lukemaan seuraavankin päivityksen. Nyt on siis aika uusien tuulien, jospa ne olisivat leutoja ja lempeitä. 


                - Nea