On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa

Toiseksi viimeisen leiriaamun herätys oli melkein vartin myöhässä kiitos päivystävän (eli allekirjoittaneen) isosen... Avustavana herättäjänä toimi matkakaiutin ja muumimusiikki, sillä nuhan, yskän ja ilmastoinnin takia herättäjästä itsestään ei lähtenyt ääntä.

Lounaan jälkeen isoset pääsivät taas pitämään ulos rastirataa, tällä kertaa elämänvalinnoista. Leiriläiset kulkivat yksitellen radan läpi, ja jokaisella rastilla heille kerrottiin tilanne, jossa heidän täytyi tehdä valinta: Kaveri tarjoaa tupakkaa, otatko? Kiire tunnille, nousetko mopon kyytiin ilman kypärää vai käveletkö? Kaveri kertoo salaisuuden, kerrotko sen eteenpäin? Jos vastasi väärin, sai rangaistuksen.

Koko leirin ajan olemme laulaneet NSV:n lauluja, ja tänään oli sitten aika valita laulut konfirmaatioon. Leiriläiset saivat ehdottaa lauluja, joista sitten äänestettiin suosituimmat. Konfirmaatiolauluksi valikoitui melko selkeän enemmistön päätöksellä Sitkeä sydän. Sen lisäksi kulkueessa lauletaan Tuulien teitä, ja ehtoollisen aikana Väsyneet maan.

Päivällisen jälkeen teimme uuden yrityksen ulkopelailun suhteen, tällä kertaa sää ei pilannut suunnitelmaa. Päädyimme pelaamaan purkkista jättipallolla, minkä jälkeen olikin hyvä mennä saunaan ja uimaan. Viimeisen illan kunniaksi muutama teki jopa saunavastat.

Iltaohjelma alkoi Hannu ja Kerttu -näytelmällä, johon ohjaaja ei kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen. Testasimme jälleen leiriläisten pokanpitokykyä, sekä stadilaisuutta. Myös neidonryöstö/jätkänryöstö pelattiin tänäänkin eilisen kiireen takia. Iltaohjelman lopuksi isoset jakoivat kaikille leiriläisille diplomit, ja vastaavasti isoset saivat leiriläisten tekemät kehu-/palautelaput.

Iltahartaus oli puoli tuntia myöhemmin kuin normaalisti, ja kaikki pääsivät osallisiksi tekemään sitä. Kynttiläseuroissa kynttilä kiertää piirissä vuorotellen jokaisella, ja kynttilän mukana jokainen saa vuoron sanoa omia mietteitä ja ajatuksia leiristä. Etenkin isosena oli ihana kuulla leiriläisten tykänneen leiristä.

Hartauden jälkeen sai vielä viettää aikaa vapaasti ylätuvalla ennen omiin huoneisiin menoa. Tämä antoi mahdollisuuden jutusteluun, sekä yhden isosen vaatteiden hinaamiseen lipputankoon. Viimeisenä iltalauluna isoset ja ohjaajat kävivät laulamassa Jäähyväiset. Suureksi iloksemme joissakin huoneissa leiriläiset lauloivat mukanamme.