Aamun tunneilla käsiteltiin kymmentä käskyä niin Juhan oppien kuin isosten järjestämien esitystenkin avulla. Toivotaan, että kaikki keskittyivät tarpeeksi, sillä jokainen piste kertausskabassa on nyt tarpeen. Jokaisen päivän kertauksessa eniten ja vähiten pisteitä saanut tiimi on vaihtunut, ja tilanne on edelleen varsin tasainen. Tietyt joukkueet ovat kyllä kärjessä ja toisilla on enemmän kirittävää kuin toisilla, mutta it still is anyone's game!
Lounaan ja diakoniatuntien jälkeen nousimme bussin kyytiin ja suuntasimme Kalliosydämelle tekemään diakoniatyötä ihan käytännössäkin. Koko ripariporukkamme lauloi yhdessä Attendon vanhusten kanssa ja aikaa kului hyvinkin reipas tunti. Ryhmät myös kävivät myös muilla tavoilla ilahduttamassa vanhuksia. Nuoret ja vanhukset esimerkiksi pelailivat ja keskustelivat yhdessä.
Hyvölänniemessä diakoniatyöntekijämme Tanja piti fiiliskierroksen ja oikeastaan kaikki kertoivat, että vierailu oli ollut mukava. Vaikka vanhustenkodisssa vieraileminen ei välttämättä ole kaikille kovin tuttua, niin oli hienoa kuulla, miten niin nuoret kuin vanhukset olivat viihtyneet toistensa seurassa ja ehkä myöskin avartaneet toistensa näkökulmaa.
"Se yksi ihana papparainen sanoi, että eläkää hyvä nuoruus ja pysykää isänmaallisina."
"Huomasi, että ne vanhukset tykkäsi siitä että me käytiin"
"Aluksi oli aika hankalaa, mutta kyllä se sitten luonnistui, se keskustelu"
"Toisaalta harmittaa, että meiltä loppui aika kesken siellä niiden vanhusten kanssa"
Riparilaiset olivat kuulleet niin vanhusten omista rippikouluista kuin sota-ajoistakin. Matti ja Laura tiivistivät vierailumme herättämiä fiiliksiä aika hyvin: "Joillekkin saattaa olla vieraampaa vanhempien ihmisten seurassa oleminen, mutta huomasi, että sellainen ujous karisi vierailun aikana aika hyvin."
Vierailu oli monille tärkeä ja ilmeisesti myöskin joitain liikutuksen kyyneliä saatiin aikaan puolin jos toisinkin. Eli päivän opetus voisikin olla, että pienet asiat ovat joskus ihan niitä kaikkein suurimpia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti